Sivut

perjantai 21. lokakuuta 2016

Maalipotkun juttutuokio: Patrick Poutiainen - Never say never

Kiivaimmassa mitalitaistossa vielä viisi kierrosta ennen Veikkausliigan päätöstä keikkunut KuPS hyytyi lopulta pahasti. Syyskuun puolivälin jälkeen Ilvekselle ja SJK:lle kärsityt tappiot merkitsivät sitä, että kärki sarjassa karkasi lopullisesti jo useita kierroksia ennen kauden loppua.

Kuopiolaisten keskikentällä vaihtelevasti peliaikaa saanut Patrick "Patu" Poutiainen ihmettelee itsekin sitä, kuinka näin lopulta kävi. Päättymässä olevan pelaajasopimuksen kruunuksi ei tullut tällä kertaa menestystä.
Poutiaisen kaksivuotinen sopimus KuPSin kanssa on päättymässä
"En osaa oikein hyytymisestä sanoa mitään, viimeisissä peleissä tuohon asti luotiin kyllä tarpeeksi paikkoja voittoon asti, mutta ei käytetty niitä tarpeeksi tehokkaasti", muistelee Poutiainen.

Kuuden peräkkäisen voitottoman ottelun myötä joukkue vajosi mitalitaistosta keskikastiin. Lopulta KuPS näyttää nyt päätyvän lopulta sunnuntaina päättyvän Veikkausliigan sarjataulukossa vasta seitsemänneksi. Sijoitus on pettymys, ja näin päävalmentaja Marko Rajamäen eväät oli syöty, eikä "Rapa" enää saanut jatkosopimusta.

Raskas kausi

KuPSin joukkue uusiutui jälleen tällekin kaudelle voimakkaasti, ja kovia pelimiehiä rahdattiin liudoittain aina Afrikasta asti. "On meillä paljon nuoria omiakin pelaajia, Urho Nissilä, Ilmari Niskanen ja Saku Savolainen esimerkiksi. Mä uskon, että joukkuetta rakennettaessa suomalaiset pelaajat käytiin ensin läpi ja vasta sitten etsittiin ulkomailta. Rapa tiesi millaisen joukkueen halusi koota, omantyylisensä joukkueen."

"Kauden alku oli vaikea, saatiin tosi myöhäisessä vaiheessa koko joukkue kasaan ennen kauden alkua, mikä varmasti omalta osaltaan hankaloitti valmistautumista kauteen ja alkukautta kokonaisuudessaan. Kun tuli uusia pelaajia ulkomaita asti, tuli vähän kiire saada paketti kasaan. Joukkueessa on hirveästi potentiaalia, ja kun opittiin tuntemaan toisemme, meitä vastaan on ollut vaikea pelata, ei olla oltu mikään toivevastustaja kenellekään. Ulkomailta tulleet pelaajatkin pääsivät hyvin sisään.Kauden mittaan parannettiin ja pidettiin itsemme mukana mitalitaistossa."

Alkukaudesta Patu sai tililleen vain hajaminuutteja muutamassa pelissä, putosi sitten vähäksi aikaa pois kokoonpanosta, noustakseen jälleen takaisin kesä-heinäkuussa. Tuolloin säännöllistä peliaikaa vihdoin alkoi karttua omalla tutulla paikalla keskikentän keskustassa ja paikka avauskokoonpanossa vakiintui hetkeksi. Elokuussa tie vei kuitenkin Kakkosen KuFun riveihin parin ottelun ajaksi.

"Mulla oli ollut pientä loukkaantumista takana ja sen jälkeen vähän minuutteja, jonka seurauksena oli hyvä käydä pelaamassa Kakkosessa pari peliä, jotta tuntuma peliin pysyy ja saan nauttia pelaamisesta."

Syyskuun lopusta SJK-ottelusta alkaen mies on jälleen saanut tililleen muutamassa pelissä rajallisia veikkausliigaminuutteja vaihdosta tullessaan.

"Mun kausi on ollut vaikea ja raskas, olen kuitenkin halunnut tehdä kaikkeni kauden loppuun asti. En tietenkään ole tyytyväinen tähän kauteen. Pettymys tämä on ollut, koska peliaikaa on tullut vähän. Siihen on vaikea kertoa mitään yksittäistä syytä. Joukkueessa on ollut koko kauden ajan kova kilpailutilanne joka pelipaikasta. Haluan ottaa tästäkin kaudesta positiiviset asiat taskuun, vaikka välillä on ollut pääkoppa kovilla ja turhauttanutkin. Voisi sanoa, että jalat on ainakin pysyneet tukevasti maassa ja taas näiden kokemusten jälkeen voin jatkaa entistä vahvempana eteenpäin. Kauden jälkeen marraskuun huilaan ja kerään voimia taas tulevaa kohti."

Poutiainen kokee kehittyneensä edelleen pelaajana näiden kahden Kuopio-vuodenkin aikana. Oma pelillinen rooli on selkiytynyt entisestään keskikentän keskustassa, box-to-box -pelaajana.

"Siinä roolissa olen omimmillani. Se toimii hyvin, tuntuu että jalkoja löytyy kivasti, ehdin katkoja tekemään. Olen petrannut paljon varsinkin puolustussuuntaan. Uusia pelillisiä asioita on tullut Rapan kautta todella paljon."
Box-to-box, JJK:n paidassa KuPSia vastaan kesällä 2013
Kuopion kaupungin hallinnoiman Kuopio-hallin olosuhteet saavat talviharjoituspaikkana hieman sapiskaa: "Olosuhteet voisivat olla paremmat, siellä me matolla treenataan sisäpelikengillä talvet. Ei palvele ihan sitä, mitä haetaan. Muuten halli on ihan hyvä ja sinne saa tunnelmankin luotua talven peleihin."

Kesät KuPS pelaa omalla SS-Areenallaan, ja parannusta myös talvioloihin on seuralla kiikarissa: "Lahden Arilla käsittääkseni on aikamoiset suunnitelmat jatkoa ajatellen. Tarkemmin en niistä kuitenkaan oikein tiedä."

Sitä, onko Patu näkemässä olosuhteiden kohenemista, ei vielä tiedetä. Kaksi vuotta KuPSissa on nyt täynnä, ja sopimus päättyy tähän kauteen. "Jatkosta en vielä tiedä, ja ihan hyvä niin, vielä ei ole kiire."

Hiekkakakkujen tekijästä ammattilaiseksi

Kaksikymmentäviisivuotias konkari, näinkin voi Poutiaista kuvata. Tilillä kuusi kautta Veikkausliigaa, lähes 150 liigaottelua, välissä yksi kausi Ykköstä, ja läpikäyty poikamaajoukkueputki. Mies on kokenut jo aika paljon ja niin sanotusti kuuluu kalustoon.

"Täytyy aina välillä pysähtyä miettimään jo tehtyä matkaa, kun tuntuu jo jotenkin niin arkiselta tämä jalkapallo. Äkkiä se aika vierähtää. Sitä ei paljon mieti, kun pelaa vain vuosi kerrallaan ja sopimus kerrallaan", jo kymmenen vuotta aikuisten pelejä pelannut Poutiainen pohtii. "Pitää muistaa nauttiakin siitä, että on tähän tilanteeseen päässyt. Tätä vartenhan sitä tehtiin nuorena töitä."

Ensimmäinen pelipaita on tallessa kehyksissä kotona, aivan niiltä varhaisimmilta ajoilta, selässä lukee Patu ja numerona vuosiluku 93.

"Aloitin futiksen kaksivuotiaana, eka peli oli Kuokkalassa hiekkakentällä. Itse en sitä muista, mutta tulin kuulemma itkien pois kentältä varmaan viiden sekunnin jälkeen, ja sanoin, että en enää halua mennä takaisin. Mutta silti piti itse päästä pian uudelleen, ja sama kuvio toistui. Kolmannella kerralla istuin sitten enimmäkseen tekemässä hiekkakakkuja kentällä. Siltä ajalta se paita on."

Nopeasti Patu pääsi kahta vuotta vanhempien poikien peleihin, ja siitä se sitten lähti. Kortteliliigan kautta JJK:n juniorimyllyyn ja sieltä homma eteni vihdoin edustuksen mukaan.

Nykyisellään Poutiainen on jo kokenut jalkapalloammattilainen. Ensimmäisen sopimuksensa mies solmi JJK:n kanssa 16-vuotiaana, ja pian solmittiin uusi peräti viisivuotinen sopimus. Näin JJK kiinnitti oman, jo poikamaajoukkueisiin nousseen lupaavan kasvattinsa riveihinsä.

"Pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa rinnakkain yhdeksän vuotta, kunnes 15-vuotiaana tein valinnan futiksen hyväksi. Koko ajan tiesin, että jalkapallo on ykkönen. Ensimmäisen sopimuksen myötä tuli ajatus, että tästä voi tulla ihan hyvä juttu ja ammatti."

Peliuralta nousee heti esiin yksi erityinen vaikuttaja, kun Patu miettii itseään pelaajana: "Paul Taylor on ollut kehityksessäni isossa osassa, iso apu, häneltä olen saanut eniten oppia tekniikan ja pelikäsityksen osalta. Paul käski myös mennä aina kovaa tilanteisiin, aikanaan vähän ylikovaakin. Se on jäänyt päälle. Moni kutsuukin terrieriksi - olen sellainen duracell-pupu, joka höntyilee joka puolella. En ole mikään maalintekijä, enemmänkin teen niitä tuhotöitä kentällä. Mutta kun paikka tulee, pitää kuitenkin kokeilla."

Pienikokoiseksi pelaajaksi (vain vähän yli 170 cm) mies onkin yllättävän reipasotteinen eikä väistele tai välttele kontakteja. Pelityylin seurauksena tällejäkin tulee säännöllisesti.  

"Joka kausi on ollut jotain loukkaantumisia, osin pelityylistäkin johtuu. Pari aivotärähdystäkin on matkan varrella tullut ja niistä on lääkäritkin huomautelleet, että seuraavan jälkeen taas toipuminen vie pitempään."
Kun ei väistele, joskus myös sattuu - aivotärähdys, kesäkuu 2013
"Divariin, Eurooppaan, mihin vaan"

Patrick Poutiainen oli JJK:n lapsitähti. Mies nousi seuran omasta juniorisysteemistä jo 15-vuotiaana ykkösjoukkueen rinkiin, eikä arastellut. Samalla pian kutsui myös maajoukkue.

"Koko ikäni olen JJK:ssa pyörinyt. Ensimmäisiä kertoja JJK:n edarin treeneissä Ville Prihan ja Lahtisen Matin koutsaamana, Hippoksen hallin hirveällä matolla harjoituksissa pelattiin ja täräytin komean volleyn maaliin. Markus Paija ja Virenin Anssi ihmetteli sitä vieressä, että mitä tuo pikkupoika teki. Sen jälkeen Priha otti pysyvästi treeneihin mukaan. Viisitoistavuotiaalle pikkupojalle aika iso juttu, ja pian sen jälkeen tehtiin eka sopimus."
Kauden 2010 päätteeksi JJK uusi paikkansa Veikkausliigassa karsinnoissa Viikinkejä vastaan
Poutiainen pelasi kaudella 2008 pari peliä Ykköstä, sen jälkeen JJK:n nousun myötä vuodesta 2009 alkaen vakiokokoonpanossa Veikkausliigaa yli sata ottelua viiden kauden aikana. Tilille palkinnoksi kauden 2011 Veikkausliigan pronssi, Euroopan liigan karsintaa kesällä 2012, ja lopulta kauden 2013 syöksy alas veikkausliigasta.

Pelipaikaksi junioriaikojen kymppipaikan sijaan alkoi vakiintua enimmäkseen keskikentän keskusta. Välillä Prihan seuraaja Kari Martonen peluutti Patua laidalla, väliin vanhalla tutulla kymppipaikallakin, mutta tehot jäivät odotettua vähäisemmiksi. Painavaa laukaustaan mies väläytteli ajoittain, mutta tuntui osuvan useammin maalipuihin kuin -verkkoihin. Keskustassa Poutiainen oli jo silloin parhaimmillaan.

Maajoukkueen vakiokalustoa Poutiainen oli aina, kun oli ehjänä. "Pelasin jatkuvasti poikamaajoukkueissa, U15- tai U16-joukkueesta se alkoi, ja kävin koko prosessin läpi U21 ikäluokkaan asti. U21:ssä olin mukana kahdessä pelissä, toisessa istuin vain penkillä, se oli karsintaottelu Valkeakoskella, muistan sen hyvin."

Kausi 2013 päättyi suureen pettymykseen, JJK pelasi kehnon kauden ja putosi Veikkausliigasta Ykköseen. Samalla viisivuotinen sopimus umpeutui.

"Kauden jälkeen takki oli tyhjä. Olin asunut Jyväskylässä koko ikäni, ja se alkoi vähän ahdistaa. Oli hengähtämisen paikka ja halusin lähteä hetkeksi pois pelaamaan muualle. Vaikka pudottiin, olin pelannut kohtuullisen kauden, enkä halunnut pelaamaan Ykköseen, vaan halusin jatkaa Veikkausliigassa tai lähteä ulkomaille. Mistään siltojen polttamisesta ei ollut kysymys."

Patu nostaa erityisesti esiin JJK-kannattajat: "Harjun Pojat on todella loistava kannattajaryhmä ja heidän kanssa on sellaisia huippuhetkiä koettu, mitä kannattajien kanssa voi parhaimmillaan kokea."

Välikausi Hakassa

Putoamisen jälkeen oli mietinnän paikka. Kysyntää riitti, mutta konkretiaa lopullisten sopimustarjousten muodossa sai odottaa. Veikkausliigasta oli tarjolla muutamia vaihtoehtoja, mutta neuvottelut eivät sujuneet maaliin asti. Myös Ykköseen pudonnut JJK kävi huilaustauon ja asioiden pitkittymisen jälkeen mielessä.

"Odottaminen oli tuskaista, joulukuu tuli ja meni, samoin tammikuu ja helmikuu. JJK:kin olisi lopulta ollut mahdollinen vaihtoehto, mutta asiat jäivät juttelun asteelle, vaikka olisin toivonut, että ehkä jotain olisi tarjottu. Seurassa oli asiat ehkä vähän sekaisin putoamisen jäljiltä. Olisin itse toivonut JJK:lta jotain konkreettista ehdotusta. Se on kuitenkin mun oma seura, olin pelannut aina täydellä sydämellä JJK:lle."

"Siinä tapahtui aika paljon - olin pelannut kohtalaisen kauden JJK:ssa, jossa olin pelannut koko ikäni. Kun oma seura tippui, piti miettiä omaa kehitystä. Elätän futiksella itseni ja jos olisin jäänyt JJK:hon, olisi pitänyt mennä samaan aikaan töihin - parhaassa peli-iässä, se ei oikeasti ollut vaihtoehto - halusin panostaa jalkapalloon ja katsoa mihin rahkeet riittää. JJK oli koko ajan mielessä, mutta halusin kuitenkin pitää oman arvoni pelaajana. Halusin jatkaa liigassa, mutta asiat ei menneet niinkuin Strömsössä."

Lopulta Poutiaisen pyydysti samoin Ykkösessä pelaava Haka, joka kokosi nousua tavoittelevaa kovaa ryhmää päävalmentajansa Juho Rantalan johdolla.
Poutiainen päätyi Hakaan
"Haka ei alussa ollut mulle ykkösvaihtoehto, mutta se jäi lopulta jäljelle. Haka todella halusi sainata minut, se osoitti kiinnostuksensa koko ajan selvästi. Tunsin Rantalan, joka halusi minut joukkueeseensa. Marsun (Niko Markkula) kanssa siirryttiin sinne ja asuttiinkin yhdessä Tampereella jonkin aikaa. Hakassa sain hengähtää kaikesta - rehellisesti sanottuna Jyväskyläkin alkoi vähän ahdistaa, halusin lähteä hetkeksi pois ja katsoa mitä muualla on tarjota."

Edelliskauden JJK-miehistöstä myös Mikko Innanen palasi takaisin Valkeakoskelle. Kaikki ei sitten Valkeakoskella kuitenkaan mennyt odotusten mukaan.

"Ajatuksena oli pystyä keskittyä täysin futikseen, ja kun olin aina pelannut JJK:ssa, se tuntui oman kehityksen kannalta hyvältä. Kausi oli kuitenkin vaikea."

Hakan kupla puhkesi kesken kauden, muun muassa palkkojen maksun epäsäännöllisyys tuntui arjessa ja haittasi keskittymistä pelaamiseen sekä sekoitti joukkueen pakkaa muutenkin.

"Meillä oli joukkue, millä olisi pystynyt nousemaan. Kopissa tunnelma vaihteli, kun palkkoja maksettiin osittain ja myöhässä ja niin edelleen. Joukkueessa oli kuitenkin perheellisiäkin miehiä. Lopulta joku pelaajista häipyi kopista kokonaan mitään sanomatta. Jotenkin tuntui siltä, että tässä on jotain mätää, ei se joukkue toiminut oikein koko aikana ihan kunnolla. Itse olin myös toista kuukautta sivussa nilkkavamman takia."
Entiset joukkuetoverit Patrick Poutiainen ja Tommi Kari
Vaikean kauden päätteeksi odotettua nousua ei tullut, ja seura oli sekaisin. "Alustavia keskusteluja käytiin jatkosta Hakassa, mutta ei mulla ollut halua jäädä enää sinne katsomaan sitä touhua. Siitä kaudesta ei paljon jäänyt käteen, siitä tuli sellainen välikausi."

"KuPSiin en ikinä mene" - ai, niinkö?

Hakassa pelatun 2014 kauden jälkeen kiinnostusta Poutiaisen ympärillä edelleen riitti. "Joulukuussa oli jo muutama vaihtoehto, mutta halusin vähän rauhoittua ja keskittyä ajattelemaan tulevaisuutta. Palasin Jyväskylään miettimään tulevaisuutta, pientä tunnusteluakin JJK:n kanssa oli, mutta asiat eivät edenneet, koska etsin paikkaa liigasta."

Kauden 2013 päätteeksi oli Poutiainen sopivasti Harjun Poikien kuullen ääneen vannonut, että "KuPSiin en ikinä mene" - vannomatta paras, sieltä mies itsensä seuraavaksi kuitenkin löysi, Järvi-Suomen derbyvihollisen kopista.

"Sitten Rapa soitti, tunnettiin entuudestaan maajoukkuekuvioista ja alettiin keskustella. En ollut ajatellutkaan KuPSia, muut vaihtoehdot olivat edellä. Muutaman muun liigaseuran kanssa neuvoteltiin ihan tosissaan, mutta asiat ei edenneet ihan toivotulla tavalla niiden kanssa. Mutta kun tuli mutkia matkaan, tänne lopulta päädyin. Ei se ollut mikään helppo paikka. JJK on aina ollut oma seura ja tiesin, mitä KuPS JJK-kannattajille on."

Patu ei ole katunut vaikeata valintaansa. "Olen aina halunnut pitää kiinni omasta arvostani. Raha ei pelkästään ratkaise, vaan kokonaisuus, mutta onhan laskut maksettava ja itsensä elätettävä. Tiedän, että pystyn pelaamaan liigassa hyvällä tasolla."

"Lopulta sain sen, mitä hain, kaksivuotinen sopimus Veikkausliigaan, ja sopivan lähellä Jyväskylässä asuvaa perhettäni. KuPS oli siinä tilanteessa paras vaihtoehto. Vakaa seura, sen toiminta on kehittynyt, asiat hoidetaan hyvin ja saan keskittyä täysillä jalkapalloon. En ole hetkeäkään katunut siirtoa, täällä olen päässyt pelaajana eteenpäin. Tämä on ollut hyvä askel uralla."

"Juudas!??"

JJK-kannattajat muistavat muistuttaa tehdystä lupauksesta ja Kuopioon siirtymisestä joka käänteessä. Sitä ei pääse karkuun, eikä siitä pääse helposti yli. "Tottakai jossain vaiheessa kävi mielessä, että miten Jyväskylässä ajatellaan siirrosta. Itse tunnen kaikki JJK:sta, ja Harjun Pojissa on paljon tuttuja kavereita. Ja kun on kokenut yhdessä HarPon kanssa tähänastisen uran ehdottomat huippuhetket, siinä joutuu pieneen ristituleen."

"Kyllähän tästä siirrosta on kuittia tullut alusta alkaen jatkuvasti, ja on se joskus vähän pahaltakin tuntunut. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista, faneilla on tämä rakkaus-viha -suhde. Harjulla käydessä kuittailua tulee välittömästi, kannattajakatsomon edestä kulkiessa saa kuulla Juudas-huutelua, hyvähenkistä kettuilua se on kuitenkin. Mun puolesta kuuluukin kuittailla ja hienoa, että nämä asiat herättää tunteita."

"Ei se KuPS-faneillekaan helppo asia ollut, kun JJK:n jätkä tulee tänne seuraan ja kaupunkiin pörräämään. Molemmilta puolilta on kuittia saanut kuunnella. Oma ajatukseni kuitenkin on, että teen kuitenkin aina täysillä töitä sen seuran eteen, minkä paita on päällä."

Savon pääkaupunkiin Poutiainen on kuitenkin pariksi vuodeksi kotiutunut ja arki luistaa mukavasti.
"Haka-kokemuksen jälkeen olen viihtynyt Kuopiossa oikein hyvin, varsinkin kesäkaupunkina tämä on tosi mukava. Seura on hoitanut alusta alkaen kaikki asiat hienosti, järjestänyt asunnot ynnämuut ja maksanut palkat aina ajallaan. Olen saanut keskittyä siihen, mitä tulin tänne tekemään, pelaamaan jalkapalloa, kaikki muu on hoidettu seuran puolelta. Pääsin ihan hyvin sisään joukkueeseen, ja nyt kaupungillakin ihmiset tervehtivät ja pysäyttelevät ja tulevat jututtamaan ja jopa antamaan ohjeita. Vapaa-ajat tulee kuitenkin enimmäkseen vietettyä kotosalla."

"Ei enää tulevaisuuden lupaus"

Nyt sopimuskauden päättyessä asiat ovat jatkon osalta auki. Jääkö mies Kuopioon, vai matkaako muualle, selviää lähikuukausien aikana. Pohdinta on meneillään.

"Nuorempana muutama vuosi sitten tavoitteena oli ulkomailla pelaaminen, jotain kontakteja oli pari vuotta sitten esimerkiksi Saksaan, mutta en edes lähtenyt käymään siellä. Nuorempana pääsin käymään näytillä Italiassa muutamaan otteeseen (Parma, Siena, Lazio), ne oli opettavaisia reissuja. Olin tosi nuori silloin, 16-17-vuotias."

Yhteistyö uuden pelaaja-agentin kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin, edelleen ulkomaat ovat kiikarissa, mutta mies ei enää koe mitään pakkoa päästä ulkomaille, hän kokee, että siirron olisi oltava kaikin puolin järkevä. Kotimaassakin luulisi riittävän kysyntää.

"Nyt ei mulla enää ole tulevaisuuden lupaus -kylttiä otsassa. Vieläkin takaraivossa ulkomaat on, kun sopimus päättyy nyt tähän kauteen. Mulla on uusi agentti nyt ja mietitään jatkoa. Olen nyt parhaassa peli-iässä, mitään estettä lähtemiselle ei ole, jos tilaisuus tulee."

"En välttämättä lähtisi mihinkään Superettaniin pelkästään kokeilemaan tai istumaan penkille. En pitäisi mahdottomana ajatuksena lähtemistä johonkin eksoottisempaan maahankaan. Olisi hienoa kokea jotain eksoottisempaakin. Ainahan mukana on myös taloudellinen puoli. Asioiden on osuttava kohdalleen, ei ulkomaille lähtö ole itsestään selvää. Tiedostan hyvin sen, että on paljon hyviä pelaajia, jotka ei koskaan saa kunnon näytön paikkoja ja pääse näyttämään kykyjään isoissa seuroissa."

Vielä joskus kotiin?

Koko ajan JJK:n edesottamuksia seurannut Patu on huomannut muutoksen seuran toiminnassa. Vaikka seuran talous on edelleen tiukoilla ja pienen ryhmän varassa, hän on pannut merkille seuran ympärillä olevan yhteisön tiivistymisen ja selkeän muutoksen toimintatavoissa. Oman kylän kasvattien varaan rakennettu joukkue on nyt myös lähellä nousua Veikkausliigaan, mikä vetää miehen suupielet hymyyn.

"Olen seurannut JJK:ta tiiviisti koko ajan. Joukkue on hyvin tiivis nippu ja kokonaisuus, ja jätkillä on varmasti kopissa hyvä henki. Toivottavasti seurassa rakennetaan koko juttua järkevästi pysyvämmin Veikkausliigaa varten. JJK on pelannut hienon kauden ja uskon että JJK nähdään ensi kaudella Veikkausliigassa."
Joskus vielä takaisin Harjulle ja JJK-paitaan?
"On mulla kieltämättä joskus käynyt mielessä, että kuinka syvälle tämä Haka-KuPS -kierros jää sinne mieleen ja ettei se jää sinne pahasti kaivamaan. Olen kuitenkin JJK:sta lähtöisin, ja se on mun oma seura. Oma pieni unelma on vetää vielä joskus JJK:n paita numero 23 päälle ja pelata siinä Veikkausliigaa. Toivottavasti se vielä joskus tapahtuu, ja uskonkin, että tapahtuu. Niin paljon on JJK ja se yhteisö mulle antanut, että haluan antaa sille takaisin."

Sitä ennen voi kierros viedä vielä johonkin muualle - enpä olisi täysin yllättynyt, vaikka se veisi Poutiaisen sinne Superettaniin. Never say never...

5 kommenttia:

  1. Vaikka sitä vähän vitsillä tulikin jotain juudas/luopio juttuja huudeltua niin kyllä mun sydämessä, ja toivottavasti joskus kettujen keskikentällä, on paikka Patulle.

    Kiitoksia taas loistavasta haastattelusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistähän ei koskaan tiedä. Saa nähdä, mihin miehen tie vie, vai jääkö mies edelleen Savon sydämeen. Odotellaan seuraavia sopimusuutisia...

      Poista
    2. Kiitokset menevät tästä Patulle itselleen, oli yllättävänkin avoin jutustellessamme ja kertoi myös omista tuntemuksistaan tuon KuPS-JJK -dilemman suhteen.

      Poista
  2. Patu ei mahdu nyky-JJK:hon,jos nykyinen kk-porukka jatkaa. KuPS:ssa oli varmasti kiva viettää "urheiljan elämää",mutta selkeä taka-askel uralla koko juttu. Ammatikseen pelaavan täytyy päästä pelaamaan mahdollisimman paljon kehittäviä pelejä itselleen sopivassa joukkueessa. Tämä ei ole Patun kohdalla toteutunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisen keskikentän leveys ei ole varsinkaan keskustan osalta kovin vahva. Keskustan luontaisia pelaajia ovat vain Leppäsen Saku ja Järvisen Iiro. Tommi Kari on kyllä stuntannut keskellä vahvasti, mutta pelkästään näillä kolmellakaan ei 33 peliä viedä läpi. Kortteja ja tällejä tulee väistämättä, sitä kautta myös poissaoloja. Siksi keskelle tarvittaneen vielä yksi pelaaja. En tosin usko, että Patu vielä JJK:hon ensi kaudeksi tulisi, siihen yksi syy on seuran talous, täyspäiväisiä ammattilaisia tuskin on varaa hommata.

      Poista